Helsinki Tove Janssonin jalanjäljissä

Tove Jansson (1914–2001), maailman luetuin suomalainen kirjailija, syntyi ja varttui Helsingissä. Hän myös asui ja työskenteli kaupungissa lähes koko elämänsä läpi. Tove rakasti Helsinkiä, ja yhdessä Porvoon vesille avautuvan Pellingin saariston kanssa kaupunki muokkasi syvästi hänen taidettaan, mielikuvitustaan, identiteettiään ja elämäänsä. Helsingin arkkitehtuuri, luonto ja taiteilijayhteisöt jättivät jälkensä Toven tuotantoon. Kulkiessasi Helsingissä Toven jalanjäljissä – hänen lapsuutensa kaduilla, puistoissa ja luovuutta ruokkivissa piilopaikoissa – voit aistia sen lämmön, viisauden ja huumorin, jotka ovat hänen teostensa ytimessä.

Ole lapsi kuin Tove

Lapsuudenkoti Katajanokan Luotsikadulla

Katajanokka ei kenties ole yksi yhteen Muumilaakso, mutta tietyt katot ja muodot tuntuvat oudon tutuilta…

Tässä talossa Tove vietti lapsuutensa. Kulkiessasi pitkin Luotsikatua – jota on kutsuttu Helsingin kauneimmaksi kaduksi – ja katsellessasi ylös, on helppo ymmärtää, kuinka talojen satumainen arkkitehtuuri innoitti Tovea. Niinhän lapsuuden ympäristö usein tekee taiteilijoille.

Tove ja hänen perheensä asuivat ateljeehuoneistossa osoitteessa Luotsikatu 4 vuosina 1914–1933. Molemmat Toven vanhemmat olivat taiteilijoita – hänen äitinsä Signe Hammarsten-Jansson oli graafikko, joka suunnitteli postimerkkejä ja seteleitä, ja hänen isänsä Viktor Jansson oli kuvanveistäjä.

Asunto toimi paitsi ateljeena myös eloisana kokoontumispaikkana monille taiteilijaystäville. Talvella huoneistoa lämmitettiin kaakeliuuneilla – juuri sellaisten, joiden takana Muumit asuivat ennen kuin löysivät tiensä Muumilaaksoon, kuten kerrotaan ensimmäisessä Muumi-kirjassa Muumit ja suuri tuhotulva (1945).

Uspenskin katedraali ja Tove Janssonin puisto

Toven lapsuuden leikkipaikkoihin kuuluivat läheiset laiturit, Uspenskin katedraalin kalliot ja sen viereinen puisto. Tämä maisema elää monissa hänen teoksissaan.

Katajanokanpuiston nimi vaihdettiin Tove Janssonin puistoksi vuonna 2014 taiteilijan 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Täällä Tove poimi tuomenkukkia äitinsä syntymäpäiväksi – tosin varovasti, jotta ei jäisi kiinni puistonvartijalle.

Katajanokalle pääsee parhaiten raitiovaunulla. Numero 4 vie suoraan katedraalille, Toven puistoon sekä Luotsikadulle.

Luistelua Halkolaiturilla

Halkolaiturin rannassa Tove kävi lapsena luistelemassa – joskin hän inhosi sitä. Tove viihtyi paremmin meren avoimella jäällä kuin luistinradan suljetulla kehällä. Mutta kuten hän sanoi, kannattaa itse kokeilla, mistä pitää! Joten solmi luistimet jalkaan, liu’u (tai kompuroi) ja – jos Helsingin sää on oma itsensä – tunne Mörön kylmä henkäys mereltä.

Koulumatka Katajanokalta Korkeavuorenkadulle

Koulu ja sen säännöt eivät inspiroineet pientä Tovea. Sen sijaan hän syttyi tarinoiden kertomisesta – ja sitä hän teki koulumatkallaan joka päivä. Hän keksi tarinoita, piirsi kuvia ja myi niitä kavereilleen pieninä lehtisinä.

Kävele siis Katajanokalta Kaartinkaupungin läpi Toven vanhalle koululle osoitteessa Korkeavuorenkatu 23 ja kuuntele: millaisia tarinoita alkaa syntyä omassa mielessäsi?

Perillä odottaa iloinen yllätys – koulu toimii nykyään Designmuseona, joka takuulla inspiroisi myös Tovea. Pysähdy kahville ja korvapuustille, kirjoita muistiin oma tarinasi ja tutustu näyttelyihin.

Hengitä taidetta kuin Tove

Tove kasvoi taiteen ja taiteilijoiden ympäröimänä. Hänen vanhempiensa toiveena oli, että myös heidän lapsistaan tulisi taiteilijoita. Tove todella hallitsi taiteilijana olemisen taidon monin tavoin. Helsingistä ateljeita, teattereita, maalauksia ja museoita, jotka kertovat hänen pitkästä ja monipuolisesta urastaan.

Ateneumin taidemuseo

Tove opiskeli Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa Ateneumissa vuosina 1933–1937. Nykyään rakennus tunnetaan Ateneumin taidemuseona. Opetus ei tehnyt häneen suurta vaikutusta – erityisesti hän koki naisena kohdatut asenteet haasteellisiksi. Todellinen lahja koululta Tovelle oli kuitenkin sieltä löytynyt taiteilijaystävien verkosto.

Helsingin Taidehalli

Helsingin Taidehallin avajaiset vuonna 1928 olivat merkittävä tapaus kaupungin taidekentällä. Tila toimii edelleen uuden taiteen ja ilmiöiden äänenkannattajana. Tove esitteli täällä taidettaan yli neljän vuosikymmenen ajan. Rakennuksessa sijaitsi Suomen Taiteilijaseuran toimisto, ja siellä järjestettiin monia juhlia. Siellä Tove tutustui muun muassa Sam Vanniin, josta tuli sekä hänen opettajansa että rakastajansa, ja myöhemmin pitkäaikainen ystävä.

Eräät Taiteilijaseuran juhlat osoittautuivat käänteentekeväksi hetkeksi Toven elämässä – vuonna 1955 järjestetyissä joulujuhlissa hän tapasi elämänkumppaninsa, taiteilija Tuulikki Pietilän.

Toven ateljee, Ullanlinnankatu 1

Tove työskenteli tässä ateljeessa vuodesta 1944 aina kuolemaansa vuoteen 2001 saakka. Hän muutti tänne jatkosodan päättyessä, ja ateljeen ikkunat olivat yhä rikki pommitusten jäljiltä.

Myöhemmin Toven elämänkumppani Tuulikki Pietilä hankki ateljeen samasta korttelista. Homoseksuaalisuus oli laitonta Suomessa vuoteen 1971 asti, mutta Tove ja Tuulikki elivät avoimesti yhdessä siitä lähtien, kun he tapasivat.

Heitä yhdisti yhteinen elämän- ja taiteennälkä, ja he tekivät useita projekteja yhdessä. Ensimmäisenä yhteisenä talvena Tove kirjoitti Taikatalven (1957), jossa esitellään Tuulikista inspiraationsa saanut Tuu-tikki. 

Valitettavasti Toven ateljee ei ole enää avoinna yleisölle, mutta voit ihailla hänen torninsa ikkunoita kadulta käsin.

Svenska Teatern

Muumien animoitu TV-sarja tunnetaan maailmanlaajuisesti, mutta ensimmäisenä Muumit heräsivät eloon teatterin lavalla. Ideaa ehdotti Toven ystävä ja entinen rakastaja, ohjaaja Vivica Bandler. Näytelmä Muumipeikko ja pyrstötähti sai ensi-iltansa Svenska Teaternissa joulukuussa 1949. Esitys avasi Toven uralla uuden aikakauden, johon kuului paljon teatteriteoksia.