Valokuva © Aiko Tsukahara
Scope of Modernity
Taide ja arkkitehtuuri lähentyivät toisiaan 1900-luvun alussa keskittymällä jokapäiväiseen elämään.
Taide ja arkkitehtuuri lähentyivät toisiaan 1900-luvun alussa keskittymällä jokapäiväiseen elämään. Visuaalisen kulttuurin radikaalit ja kaikenkattavat suuntaukset muuttivat arkipäiväisen elämän uudeksi esteettiseksi maailmaksi. Toisin sanoen taiteen ja arkkitehtuurin interventio elämäämme sai meidät elämään kauneuden tarkasti määritellyissä standardeissa.
Tässä näyttelyssä tarkastellaan modernisaation aikakauden taiteen ja arkkitehtuurin suuntausten mukanaan tuomia modernisoidun elämän esteettisiä arvoja. Teosten mediapohjainen perspektiivi osoittaa, kuinka kuvakieli ja muoto ovat kehittyneet kussakin mediassa: Veistokset ilmentävät modernismin tarkkaan määriteltyä muotoa ja modernismin ideologian epämääräistä legitimiteettiä. Paperiteokset limittävät abstraktin taiteen radikaaliuden sen toimintaympäristön radikaaliin muutokseen. Valoprojisointi heijastaa yhden arkkitehtonisen manifeston rajaamaa ja määrittämää visiota.
Charles Baudelaire, joka kehitti termin ‘modernité’, kirjoitti: ”Modernius on ohimenevää, katoavaa ja satunnaista. Se on taiteen toinen puoli — toinen puoli on ikuista ja muuttumatonta.” Ohimenevän ja ikuisuuden välinen mukavuusalue kannusti modernisteja laajentamaan näkemystään loputtomuuksiin etsiessään uutta maailmaa. Toisaalta nykyajan epävarmuus muistuttaa meitä siitä, että jopa ikuisuus voi loppua. Tekeekö nykyajan dramaattisesti muuttuva sosiaalinen ja poliittinen ilmapiiri modernismin kiinteistä arvoista ja sen estetiikasta irrelevantteja? Onko ikuista kauneutta edelleen olemassa ja jos on, mitä se voisi olla?
Forum Box
30.6.-23.7.2023
ti-su klo 12-17
Vapaa pääsy