Tom was here – Taiteilija Touko Laaksosen Helsinki
Taiteilija Touko Laaksonen syntyi Kaarinassa, mutta vietti lähes koko aikuisikänsä Helsingissä. Näillä nurkilla Tom of Finland soti, rakasti, teki töitä ja taidetta.
Suomenlinna
Kaarinalaisen opettajaperheen poika, ylioppilas Touko Laaksonen muutti Helsinkiin syksyllä 1939. Seuraavana keväänä Helsingin Myynti- ja mainoskoulussa opiskellut Laaksonen sai kutsun suorittamaan asevelvollisuutta. Talvisota oli päättynyt vain viikkoja aiemmin.
Jatkosodan alkaessa kesällä 1941 Touko siirrettiin ilmatorjuntaan Suomenlinnaan. Myöhemmin hän taisteli Helsingissä, mm. Pitäjänmäen Pajakukkulalla.
Laaksonen kunnostautui sodassa; hän sai johdettavakseen Helsingin ilmapuolustukseen kuuluneen ilmatorjuntatykin miehistöineen. Heidän onnistui pudottaa venäläiskone, ja Laaksoselle myönnettiin Vapaudenristin kunniamerkki, jonka marsalkka Mannerheim henkilökohtaisesti kiinnitti nuoren luutnantin rintaan.
Sota-aika oli kuitenkin paljon muutakin kuin vain pelkkää väkivaltaa.
Esplanadin puisto
1940-luvun Suomessa homous oli rikos; miesten välisistä suhteista voitiin tuomita jopa kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Sota vaikutti kuitenkin ilmapiiriin. Kuoleman läheisyydessä turha moralisointi ja kyttäys jäi sivuun – jokaisella oli nyt omiakin murheita mietittävänään. Touko on kertonut jopa yllättyneensä, kuinka avointa Helsingin homoelämä sota-aikana oli.
”Jostain syystä siihen aikaan Espa ja Tähtitorninmäki oli ne ykköspaikat Hesassa… Mä kävelin sattumalta muuten vaan pitkin Espaa, ja mä rupesin huomaamaan, että siellä oli suurinpiirtein kaikki näitä tämmösia kikattajia, ja mä tajusin että noiden täytyy olla homoja…”
-Touko
Taiteilija, Tom of Finland
Tähtitorninmäki
Laaksosta itseään kiinnosti enemmän Tähtitornimäen ”oikeat miehet” . Tähtitorninmäen asema suosittuna öisenä kohtauspaikkana oli vakiintunut jo vuosisadan vaihteessa. Syynä oli ollut läheinen Kaartinkasarmin alue ja sen ikävystyneet, juopottelua ja muuta hurjastelua harrastaneet sotilaat.
”Tuli nää sovjetit sitte. Ne oli ilmeisesti tarkotuksella jostain Siperiasta, semmosia oikein krouveja, jotka ei osannu kieliä ollenkaan, ettei ne pystynyt kommunikoimaan suomalaisten kans. Nää sotilaat partioi kadulla kaksittain ja vahti, ettei mitään mellakoita ja häiriöitä oo. Ja hyvin nopeasti ne jostain syystä rupes kiertään tuolla Tähtitorninmäellä, joka oli siihen aikaan homojen suosima paikka.”
Sota oli ohi ja Laaksonen oli kiinnostunut elämästä ja seksistä. Monet öiset kohtaamiset entisten vihollisten kanssa Tähtitorninmäellä jäivät pysyvästi elämään Tom of Finlandin piirustuksiin.
Hometown
Tom of Finland
Ravintola Palace, Eteläranta 10
Laaksonen on kertonut, että palattuaan sodasta hän tunsi olevansa jo ”vanha mies” – vasta 24 vuoden ikäisenä. Elämä kuitenkin jatkui. Mainoskoulun ohessa Touko alkoi opiskella Sibelius-Akatemiassa toista intohimoaan: musiikkia.
Kuorolaulua harrastanut Laaksonen oli koonnut jo sota-aikana tykistöpatterin miehistä kuoron, joka kävi jopa viihdytyskiertueilla. Laaksonen haaveilikin ensisijaisesti urasta muusikkona, ei kuvittajana.
”Mä kuvittelin, että musta tulee hyvä pianisti ja säveltäjä. Mä opiskelin sävellystä kans, mut ei siitä tullu mitään, mä sain tehdä töitä niin helvetisti pianon kans, enkä ikinä oppinut mitään.”
Kriittisyydestään huolimatta Laaksonen työllisti itseään vuosia menestyneenä ravintolapianistina, soittaen mm. Primulassa ja Kluuvikadun Elannossa. Pisimpään hän soitti uuden loistohotellin, Palacen elegantissa ravintolassa. Lisäksi hän toimi esimerkiksi Ruotsalaisen teatterin harjoituspianistina, sekä sävelsi omaa musiikkia.
Ravintola König, Mikonkatu 4
Touko tapasi elämänkumppaninsa Veli ”Nipa” Mäkisen sattumalta kesällä 1953. Laaksonen törmäsi nuoreen mieheen kadulla kotinsa lähistöllä ja pyysi tätä luokseen drinkille.
Seuraavat 28 vuotta Laaksonen ja Mäkinen asuivat yhdessä.
Orivedeltä Helsinkiin muuttanut Mäkinen oli lahjakas tanssija ja työskenteli mm. erilaisissa opereteissa. Varsinaisen päätyönsä Veli teki kuitenkin tarjoilijana ja hovimestarina. Hän työskenteli mm. vuosia hovimestarina legendaarisessa ravintola Königissä, Mikonkatu 4:ssä.
Töölönkatu 42
50-luvun lopulla Laaksonen haki ja sai mainospiirtäjän paikan helsinkiläisestä Liikemainonta-mainostoimistosta. Yhtiö toimi vuosia osoitteessa Töölönkatu 42. Touko loisti mainospiirtäjänä ja yleni lopulta toimiston taiteelliseksi johtajaksi.
Laaksonen oli piirtänyt kaikessa hiljaisuudessa myös eroottisia piirustuksia, ja rohkaistui lähettämään niitä Yhdysvaltalaiseen Physique Pictorial -muskelilehteen vuonna 1956. Lehti julkaisi Toukon seksikkäät kuvat nimimerkillä ”Tom of Finland”, eikä mennyt kuin hetki kun ”Tom Of Finlandille” alkoi satamaan uusia tilauksia.
Vaikutteet Tomin piirustuksiin tulivat nuoruudesta sota-ajalta. Töissä usein toistuvat sotilaspuvut eivät olleet Tom of Finlandin maailmassa poliittinen, vaan eroottinen kannanotto. Sotilaiden lisäksi Tomin piirustukset vilisivät muitakin maskuliinisia arkkityyppejä: tukkijätkiä, poliiseja, merimiehiä ja prätkäjätkiä. Touko valitsi aiheensa sen mukaan mikä häntä kiihotti, mutta loi samanaikaisesti uutta radikaalia kuvaa homoseksuaaleista. Tom Of Finlandin piirrustuksissa homoja ei kuvattu ajalle tyypillisesti traagisina hylkiöinä. ”Tomin miehet” olivat voimakkaita, terveitä, onnellisia ja optimistisia. Ihannekuvia jotka syntyivät kaikkea muuta kuin ihanteellisessa yhteiskunnassa.
Kotikaupunki
Helsinki
Tehtaankatu 7 (Toukon ja Nipan Koti vuosina 1969-1984)
Touko ja Veli asuivat vuosien varrella useissa eri osoitteissa ympäri Helsinkiä. He vuokrasivat koteja mm. Punavuoren Uudenmaankadulta ja Munkkivuoren Ulvilantieltä. Vuonna 1969 pariskunta muutti Ullanlinnaan, hulppeaan 92-neliöiseen asuntoon osoitteessa Tehtaankatu 7 D-rappu, asunto 92.
1970-luvulla Tom Of Finlandin tuotanto siirtyi ruotsalaiskustantaja Revolt Pressin levitykseen. Uusi kustantaja toi töille laajemman levikin ja järjesti myös ensimmäisen Tom of Finlandin -näyttelyn, seksikaupan takahuoneessa Hampurin Sankt Paulissa.
Kauan haaveilemansa ensimmäisen Amerikan matkan Laaksonen teki vuonna 1978. Aurinkoisessa Los Angelesissa hänet otti vastaan ihailija ja tuleva työtoveri Durk Dehner. Miehet ystävystyivät nopeasti, ja perustivat seuraavana vuonna Tom of Finland Companyn hoitamaan koko ajan kasvavaa kaupallista toimintaa.
Tom Of Finlandin maine levisi 70-luvun lopussa ja 80-luvulla dramaattisesti. Salaa piirrettyjen kuvien vaikutus oli yhtäkkiä nähtävissä kaikkialla: Village Peoplen, Frankie Goes To Hollywoodin ja Freddie Mercuryn musiikkivideoilla, Jean-Paul Gaultierin ja Thierry Muglerin näytöksissä, ja elokuvissa kuten ”Yön kuningas”. Myös taidemaailman supertähdet Andy Warhol ja Robert Mapplethorpe olivat faneja – Warhol osallistui Tomin ensimmäiseen näyttelyyn Yhdysvalloissa ja Mapplethorpe jopa vieraili Laaksosen luona Suomessa.
Seuraavina vuosina Tom Of Finland piti toistuvasti näyttelyitä ympäri Euroopan ja Yhdysvaltain vastakulttuuriareenoita. Taidemuseodebyyttinsä Tom Of Finland teki New Yorkin New Museumin ryhmänäyttelyssä vuonna 1989.
Nykyään Tom Of Finlandin teoksia on useiden merkittävien museoiden kokoelmissa, esimerkiksi New Yorkin Modernin taideen museo MoMA:ssa, Los Angeles County museo LACMA:ssa, Chicago Art Institutessa, sekä Helsingin Kiasmassa.
Fredrikinkatu 43 (Tomin koti vuosina 1986-91)
Nipan kuoleman jälkeen Tom vietti yhä enemmän aikaa Yhdysvalloissa. Los Angelesin aurinko, miehet, ja kaupungin hyväksyvä ilmapiiri antoivat uutta puhtia vanhenevan taiteilijan elämään. Kesäksi hän kuitenkin palasi aina Suomeen.
Vuonna 1986 Tom muutti Kamppiin, tilavaan asuntoon jugend-talossa Lönnrotinkadun ja Fredrikinkadun kulmassa. Ammatillisesti hän oli uransa huipulla. 80-luvun puolivälissä Tomin terveys alkoi kuitenkin heiketä. Ikänsä tupakkaa polttaneelle taiteilijalle diagnosoitiin keuhkoahtaumatauti. Vuoden 1988 jälkeen hän joutui sanomaan hyvästit rakkaille Amerikan matkoilleen.
Hietaniemen hautausmaa
Touko Laaksonen kuoli 7.11.1991 Laakson sairaalassa Helsingissä. Tom Of Finlandin tuhka on siroteltu muistolehtoon Helsingin Hietaniemen hautausmaalla.
Ratakatu 1
Vuonna 1976 perustettiin ensimmäinen suomalainen fetissijärjestö MSC Finland, nahasta, kumista, uniformuista ja sporttivarusteista kiinnostuneille miehille. Laaksonen liittyi klubiin 1977 ja hänestä tehtiin kunniajäsen. Tom vieraili klubilla silloin tällöin, esimerkiksi kerhotapaamisissa ravintola Kultakauhassa Ratakadulla. Vuonna 1990 Tom of Finland korotettiin klubin kunniapuheenjohtajaksi. Kerholle Tomin merkitystä taiteilijana tai liittolaisena ei voi aliarvioida. Klubin jäsenet olivat ylpeästi ”Tomin miehiä” ja Touko itse oli yksi heistä. Kun Touko Laaksonen kuoli vuonna 1991 kunnioitti MSC Finland edesmenneen jäsenensä muistoa muuttamalla klubin nimen virallisesti muotoon ””MSC Finland – Tom’s Club”.
